Ongelman äärellä

Olen aina ajatellut, että koska sisustuslehdet ovat kuvia toinen toistaan hienommista kodeista, hienojen sisustus(ja remontointi)materiaalien hankkiminen olisi helpompaa kuin jogurtin ostaminen kaupasta. Väärin! 
Olen viettänyt useampia tunteja ensin verkkokauppojen sivuja selaten ja sittemmin rautakauppojen kylpyhuone- ja tapettiosastoilla. Toistaiseksi olen löytänyt materiaaleja, jotka näyttävät tosi kivoilta kaupassa ja kotona vähemmän hohdokkailta. 
Kuten nämä hulppeat, Tapettitalosta löytyvät Birger Kaipiaisen suunnittelemat tapetit, joiden pitäisi tyylillisesti sopia täydellisesti tulevaan takkahuoneeseen. Värillisesti ne saisivat huoneen näyttämään kellariakin synkemmältä. 

Tai nämä hauskat kypyhuoneen laatat (painotus sanalla hauskat, ovat varmasti todella hauskat asentaa). Epäilen vahvasti niiden istuvuutta ullakolle sijoittuvaan kypyhuoneeseen.

Kotiin ei ole vielä tarttunut ainuttakaan tapettia, maalia tai lattialaattaa, vaan huomattavasti jokapäiväisessä elämässä hyödyllisempiä varusteita: pioni ja ovimatto. Seuraavalta sisustus- ja rautakauppareissulta aion kotiuttaa myös vierassängyn. Meillä käy yövieraita keskimäärin kerran vuodessa, joten viimeisin näistä onkin todella tarpeellinen investointi.

Kaupunkijuhannus kahdeksan koiran kera

Siinä, missä Facebook-päivitysten perusteella 99 prosenttia suomalaisista juhli juhannusta jonkinlaisen järven rannalla, me vietimme sen kotipihalla hyvässä seurassa, 10 ihmisen ja 8 koiran voimin. Aidattu piha säästyi suuremmilta vahingoilta, isoimmat aiheutti oma tuholaisemme.

Teemana oli, yllättäen, grilli. 

Ja kakku.

Vaikka musiikista vastasivatkin kaksi mitä hurmaavinta muusikonalkua, jotain jäi ehkä puuttumaan. En ole mitenkään intohimoinen saunoja (edellisen kodin viikoittaista saunavuoroa hyödynsin vuoden aikana ehkä maksimissaan kymmenen kertaa), sauna, vesi ja musiikki kuuluvat juhannukseen. Paikkaamme näistä viimeistä juhlimalla seuraavaksi juhannuspäivää oman mummini kera: yhteislauluun viehtynyt mummi uhkasi kaivaa laulukirjat esiin.

Sauna-asiakin lienee ratkaistavissa. Meillä ei ole saunaa, eikä sellaista kosteusvaurio- ja tulipaloriskin takia tähän taloon tule. Alkuperäinen saunarakennus on jäänyt aikoinaan naapurin puolelle, joten ainoana vaihtoehtona taitaa olla rakentaa sauna pihalle. Tässä Hesarin viikko sitten ilmestyneessä artikkelissa ongelma on ratkaistu nerokkaasti - ja jos minisauna mahtuu lontoolaispihaan, miksi ei meille?

Pihamme on kooltaan melko tyypillisen lontoolaispihan kokoinen, joten pieni, erillinen saunarakennus mahtuisi sinne mainiosti. Enää pitää selvittää pari pikkujuttua: rakennusluvat ja saunan lämmitysmuoto. Artikkelin lontoolaissauna nimittäin lämpiää kaasulla, puusaunassa taas olisi tunnelmaa ja infrapunasauna olisi miehen mukaan kuuminta huutoa. Sähkösauna ei jostain syystä inspiroi ollenkaan. 

Epäilen, että minkäänlainen saunarakennus ehtii pihallemme seuraavaksi juhannukseksi, joten mökkimaisemat saattavat kutsua jälleen. Mökillä nimittäin olisi myös vettä ja ne 99 prosenttia muista juhannusjuhlijoista.

Teeaika

Taulut eivät ole vielä lopullisilla paikoillaan ja etupihalta puuttuu patio. Sadepäivät ovat onneksi armollisia: kuppi teetä sisällä maistuu paljon paremmin, kun takaisin lapion varteen ei ole niin kova kiire. 
Ja tee muuten maistuu paljon paremmalta syntymäpäivälahjaksi saadusta valurautapannusta. 

Isotuomipihlajan ja riippakuusen jäljillä

Kuten voi arvata, käynnissä on muutama projekti. Tämän viikonlopun hittisana on ollut puutarhaprojekti. Meillä on korkea, laudoitettu aita, joka on aika suojaisa, mutta metsän reunassa, lähes maaseudun rauhassa kasvaneena kaipaan pihalle oikeasti vieläkin enemmän suojaisia, rauhallisia pakopaikkoja. Sellaisia kohtia, joissa kasvillisuus on niin tiheää, että voi unohtaa olevansa kaupungissa. 

Lauantai-illan pelasti mm. se, että Plantagen oli auki yhdeksään saakka. Haussa oli muutama isotuomipihlajan ja riippakuusen taimi. Koska riippakuusen löytäminen osoittautui lähes mahdottomaksi  tehtäväksi, taimet vaihtuivat syreeneihin ja pihakenkiin. Crocseihin en suostu koskemaan pitkällä tikullakaan, mutta nämä kai tuovat jo jonkinlaista katu-uskottavuutta pientalolähiössäkin?

Isotuomipihlajat ovat jo maassa ja pyrkivät kovaa vauhtia peittämään sekä aidan että naapurin autotallin. Riippakuuset odottavat pääsyä pihaamme ihan varmasti jossain. 

135 uutta kasvilajia

Viikonlopun hulinoissa inventoin sukulaisapua hyväksi käyttäen pihan kasveja. Jos kaikki mahdolliset istutetut kasvilajit lueteltaisiin erikseen, listassa olisi ainakin 135 erilaista kasvilajia. Suurimmasta osasta en ollut kuullut koskaan aiemmin, ja olin nytkin luullut rikkaruohoksi. Koska eihän niissä ole edes kukkia. Nyt tiedän, että pihallamme kasvaa yli kymmentä erilaista angervoa, ja angervo on pensas. Suurin osa niistä kukkii valkoisena, ja osaa pitää trimmata (ehdin jo löytää ja kadottaa uudelleen vanhat puutarhasakset, joten keittiöfiskarsit saivat hoitaa ohuempien oksien leikkuun). 

Tunnistin entuudestaan ehkä kymmenisen kasvia, jos mukaan luetaan voikukka, syreeni ja koivu. 
Tämä tässä sen sijaan on vuorenkilpi. Ja nuo taustallaolevat pirulliset ötökät kotiloita, joita on sateen jäljiltä niin paljon, että niistä keittäisi isommallekin lintuperheelle iltasopat. Harmi, että ne ovat myös melko suloisia: välttelen niiden päälle astumista ja yritän kieltää ongelman olemassaolon. 

Haussa: luontoystävällinen ja eettinen tapa hävittää etanat (kyllä vain, tiedän, että kyseessä on haitallinen vieraslaji, joka limaa salaattimaan käyttökelvottomaksi ja tuhoaa kaiken eteensä osuvan).

Huh.

Takana kaksien kolmivuotisbileiden järjestäminen, 3 juustokakkua, muutama litra mansikoita ja useampi kilo grillattavaa. 

Myös itse sankari oli varsin tyytyväinen järjestelyihin.

Vieraat olivat tietysti erinomaista seuraa, ja mikä parasta: juhlavieraat voi tarvittaessa valjastaa tekemään vaivihkaa pihasuunnitelmaa ja inventoimaan puutarhan kasveja. 

Tai kuljettamaan tämän sisään.

Piano on matkannut lapsuudenkodin olohuoneesta pitkän matkan ympäri eteläistä Suomea. Viimeisen vuoden se vietti ulkovarastossa, koska sen tuominen kerrostalokolmioomme tuskin olisi varsinaisesti viihdyttänyt entisiä naapureita. 

Nyt sillä on arvoisensa paikka, ja mikä parasta - se on lähes vireessä! 

Karkuri

Meillä on ongelma. Tai tarkemmin sanottuna, sekä meillä, että koirallamme on ongelma. Selma, 4 vuotta, on mitä rakastettavin ja hauskin cairnterrieri. Selman taipumuksena on myös koetella omistajiensa hermoja ja omaa eloonjäämistään aika ajoin. 

Menneinä vuosina koira on nimittäin muun muassa:
- Yrittänyt kadota Pohjois-Savon metsiin loppuiäkseen
- Karannut lukuisia kertoja maalla naapurien pihamaille
- Kaivanut lukuisia määriä harvinaisia ja vähemmän harvinaisia pihakasveja ylös eri ihmisten puutarhoista. Viimeisimpänä Maanrakennus ja maansiirto Selma Oy on yrittänyt kaivaa talomme ikäisen omenapuun juurineen irti pihalta
- Yrittänyt houkutella toisen koiramme bussin alle (ja opettanut sen mm. haukkumaan)
- Varastanut pullat ja karkit muutamien lasten käsistä
- Murissut anopille, kun anoppi on kieltänyt kaivamasta kuoppaa
- Nielaissut kissan lelun ja yrittänyt piilottaa myöhemmin oksennettuaan lelun jäljellä olevat osat päiväpeiton alle
- Syönyt ilmapallon

Nämä noin ensimmäiseksi mainitakseni. Viimeisimpänä jalo, pieni koiramme on keksinyt karata aidan alta. Meillä on vähintäänkin 160cm korkea tiheä puuaita, joka peittää koko pihan. Puuaidan alle asensimme erikseen n. 10 cm syvyyteen uppoavan verkkoaidan. 
Ilmeisesti myös sen verkkoaidan alta voi karata, jos kaivaa tarpeeksi kauan ja repii verkkoaitaa hampaillaan tarpeeksi pitkään.

Olen tullut siihen lopputulokseen, ettei meillä välttämättä asu kahta koiraa: meillä asuu koira ja nelivuotias terroristi. 

Harvinaisen älykkään näköinen terroristi pallonväsytystaistelun jälkeen.

Paljonkohan käynti koirapsykologille maksaa? 

ps. Koska joku kuitenkin epäilee, että yllämainitut patologiset taipumukset johtuvat liian vähästä aivotyöstä ja ulkoilusta, voin kertoa, että koirat ulkoilevat useita tunteja päivittäin. Myös erilaisia aivokapasiteettia vaativia harrastuksia on harjoiteltu, mutta jostain syystä patologinen taipumus karkailuun ja pahantekoon ilmenee heti, kun mahdollisuus siihen aukeaa - vaikka takana olisi 12-tuntinen metsäretki uimareissuineen.

Kolme

Valokuvasirkustaiteilijamme täytti tänään kolme vuotta. Kolme vuotta on hieno rajapyykki, koska silloin osaa jo näin omatoimisesti käsitellä vanhempiensa kameraa.

Syyllinen jättää myös aina jäljet kameraan, joten kuvaajan jäljille on melkoisen helppoa päästä.

Kolmivuotias osaa myös olla varsin kiitollinen syntymäpäivälahjoistaan. "En halua että mulla on tänään synttärit. En jaksa herätä vielä. Menkää pois. No okei sitten avaan paketit. HEI, eihän tämä ole auto. Mä toivoin lahjaksi oman auton!"

Pikakasvihuone

Chilit kasvoivat liian suuriksi ikkunalaudoille, joten ratkaisu täytyi keksiä pian. En ole kovin kärsivällisyydestä tunnettu tyyppi, joten koska en ollut vielä löytänyt sopivaa ratkaisua pulmaan, kasvihuone kasautui noin minuutissa. 

Kiitos vanhoille ikkunoille, jotka ilmeisesti kuuluvat tai ovat joskus kuuluneet johonkin kohtaan taloa.

Josko nyt aurinko ja lämpö riittäisi?

Hellettä

Kun kellari huutaa remonttia ja ulkona on vähintään 30 astetta lämmintä (en tosin voi vahvistaa, meillä ei vieläkään ole lämpömittaria), on ihan kiva, että ullakolta löytyy ajankohtaista lukemista. Samaiselle ullakolle pitäisi saada rakennettua kylpyhuone, mutta ensi täytyy pinota tämä aikalaiskirjallisuus talteen ja lattialle vierineet styroksinpalaset ja sahanpurut roskikseen.

Pitäisiköhän investoida keskikesän muotiin? Jos se vaikka inspiroisi vesieristyksen suunnitteluun?

Kiire!

Radiohiljaisuus johtuu useamman eri asian sähläämisestä yhtä aikaa. Kun päivätyö venyy välillä iltamyöhään, kotona odottaa nälkäinen koiralauma, leikkiseuraa kaipaava lapsi (ja mies) sekä muutama remonttiprojekti, ensimmäisenä vapaahetkenä tekee mieli juosta ulos lenkille ja kukkamultaostoksille.

Pari aamua sitten aamulenkkiseuraa oli hieman normaalia enemmän:

Sitä edellisenä päivänä ajoin yksin autolla n. 800km, tänne ja takaisin:

Ensi viikolla en aio ajaa metriäkään, jos ei ole pakko.